torstai 27. kesäkuuta 2013

Neljä kissaa - yksi sääntö

Yksi kissa, kaksi kissaa, kolme kissa, neljä kissaa ja siihen sitten STOP!

Neljän kissan sääntö, nääs. Yhdysvaltalainen Henri sen tietää ja Henri on kertonut suomalaissyntyiselle Matille ja nyt tiedän minäkin, kiitos Ilta-Sanomien.

Heti näin alkuun on tunnustettava, että olen kyllä vähän huono sanomaan asiasta oikein mitään. Kissoja minulla on ollut enimmillään kaksi, siispä kenenkään ei ole tarvinnut olla vuokseni varuillaan, ei miesten, ei naisten, ei kissojen.

Kiinnostavaa olisi kyllä kuulla, mistä tällainen sääntö on peräisin. Ja miksi juuri neljä kissaa? Ai että kolme ei merkitse varuillaanolon kannalta vielä mitään, mutta annas olla, kun naisen huushollista löytyy neljä kehrääjää? Raja siihen ja - tadaa - neljän kissan sääntö on valmis!

Mutta tietäkää, että sama sujuu myös toisinpäin. Kissanomistajanainen jos kuka on varuillaan ja neljän kissan omistajanainen on luonnollisesti nelinkertaisesti varuillaan.

Onko mies varmasti sellainen, joka tulee toimeen seuraavien kanssa:

a) kissa (x 4)
b) kissankarvat (x ainakin miljoona)
c) kissanlelut (x ties kuinka paljon)
d) kissanraapimapuu (x tarvittava määrä)
e) kissanoksennus (x aina yllättävä määrä)
f) jalkapohjia hierova kissanhiekka (x tarpeeksi)
g) kaikki muu kissatalouden arkeen kuuluva?

Jälkiviisaana on hyvä todeta, että miesten olisi kannattanut olla ainakin puoliksi varuillaan. Minulla on ollut kaksi kissaa ja sehän on jo sentään puolet neljästä! ;-)

2 kommenttia:

  1. Ärrr. Se Henrin kommentti sai aikaan sellaisen niskavillojen pörhistelyn minulla, että kissatkin ihmetteli mitä palvelija puhkuu ja puhisee oikein!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sunnan, veikkaan, että tuo kissasääntökommentti on otettu mukaan lehtijuttun ja nostettu ihan otsikkoon asti siksi, että sillä herätetään huomiota - ja tunteita, kuten just niskavillojen pörhistelyä.

      Poista