torstai 29. elokuuta 2013

Kissa käppyröissä

Kiitos sinulle kissasta! Se onkin aika vekkuli tapaus. Koskaan en tiedä, milloin se näyttäytyy. Mutta vihdoin tänään, muutaman viikon tauon jälkeen näin taas vilauksen. Eli kyllä se täällä blogini kulmilla pyörii.

Ensimmäinen tapaamiskerta jäi hyvin mieleen. Tämän kuun alussa, tarkemmin sanottuna maanantaina 5.8., olin ilmeisen uteliaalla tuulella ja kävin kurkkaamassa blogin tilastotietoja. En ollut melkein viikkoon kirjoittanut mitään. Ihan varmasti kaikki ovat unohtaneet, että tällainen kiskisblogblogissa on olemassakaan. ;-)

Silloin näin sen, tilastokissan!



Ihmettelimme siinä hetken toisiamme. Minua hymyilytti kovasti. Tästä lähtien tilastokäppyröitä katsellessa toivoin, että näkisin sen uudestaan. 

Kuluu päivä, lisää päiviä. Ettei vaan tilastokissa ole jäänyt asumaan jonkun toisen bloggaajan tilastosivulle? Kuluu viikko, lisää viikkoja. Ei kissaa.

Mutta tänään se on taas siellä!



Äkkivilkaisulta näyttää siltä, että se on tuonut koko perheensä: isosta isäkissasta (vas.) näkyy vain toinen korva, äitikissa näyttää kumpaisenkin, mutta enempää se ei paljastakaan. Äiskän vieressä pönöttää kauan odotettu tilastokissa ja tuo tuossa seuraavana taitaa olla pikkusisarus, josta näkyy vain pikkasen korvaa, niin rasavilli ja malttamaton se on.

Kissat hoi, kiva kun kävitte ja tulkaa toki toistekin! Niin ja jos sinulla on blogi, niin käy ihmeessä tarkistamassa, onko tilastokissa tullut visiteeraamaan sinunkin luonasi. Jos näet sen, niin välitäthän terveiseni.

tiistai 27. elokuuta 2013

Kissuudet mielessä

Toki toki, mielessä on, myönnetään! Kissuudet on huomannut myös kielenhuoltaja Laura Niemi. Hän on nostanut kissuudet pöydälle ja kirjoittanut niistä postauksen Kotimaisten kielten keskuksen Kotus-blogiin.

Hieman hämäävästi otsikkona on "Koiruudet mielessä", mutta klikkaan silti ja onneksi klikkaan. Niemi pohtii, miksi lemmikkieläimeen viitataan ilmauksella, joka kuvaa sen ominaislaatua tai olemusta. Monille koiranomistajille koira on koiruus ja kissat saavat kuulla olevansa kissuuksia.

Kissuus vieköön, tässä on nyt selvästi aika pikaiselle googletukselle! Koiruus => 194 000 tulosta, kissuus => 7 020 tulosta. Totta, ainakin tuon perusteella tämä on enemmän koirien ja niiden omistajien juttu.

Kielenhuoltaja kyselee, tahtooko koiranomistaja sanavalinnallaan korostaa lemmikkinsä erityistä koiramaista luonnetta. Tai ehkä se tuo mukanaan leikittelevää tai hellittelevää vivahdetta? Ja kun koira on paljastanut keppostelevan ja jekkuilevan luonteensa, koiruus on tehnyt kirjaimellisesti koiruuksia.

Meillä asuu kissa, jota ei kissuudeksi kutsuta. (Okei, kokeilen. Justus-kissuus. Kissuus-Justus. Justus kissuutemme, kissuutemme Justus. Kieltämättä noissa olisi aineksia aikamoiseen riimittelyyn.) Ja kun Justus jää kiinni koiruuksista, ei se kuule olevansa kissuus vaan JUSTUS (erittäin painokkaalla äänensävyllä kajautettuna ja ässiä sähäkästi suhauttaen) ja tekstissä sama kissa olisi katti, rontti tai otus.

Eipäs kun joo, erään kissamaisuuden muistan. Kun tuli aika miettiä nimeä tulevalle kissakirjalle (joka sittemmin sai nimen "Kissojen Suomi"), yksi ehdotukseni oli Kissuuksien kissuus.

maanantai 26. elokuuta 2013

1 + 2 = 3 kissaa

Yksi kuva voi saada huushollin kissa-asiat uusiksi, usko pois. Tässä tapauksessa se tarkoittaa sitä, että henkilö, joka on luullut asuvansa yhden (1) kissan kanssa havahtuu, muistelee, tarkistaa ja lopulta tajuaa, että totta tosiaan, saman katon alla asuukin kolme (3) kissaa.

Aloittakaamme ihan alusta. Maanantaiaamu, henkilö on piipahdellut Facebookissa, sähköpostissa ja mm. iltapäivälehtien sivuilla. Pidempi jumittuminen tapahtuu Facebookiin, jossa kello 10.02 henkilön silmien eteen rävähtää kuva.

Tarkatkaamme sitä:


Kissoille ja kissaihmisille -sivuston tytöt ovat näpytelleet kuvan oheen "koristeeksi, nukkekotiin, lahjaksi..". Kissat ovat käsinmaalattuja posliinikissoja, istuva on 2,1 cm korkea, seisova 2 cm. 

Hmm, nukkekotiin. Niinpä, nehän ovat just sopivan kokoisia nukkekotiin...

...ja meillähän on nukkekoti. Siellä se on, leikkihuoneessa lipaston päällä ja vähän liian ylhäällä 6-vuotiaan itse otettavaksi leikkeihin. Semmonen, jonka olemassaolon neitokainen aina silloin tällöin muistaa ja vaatii 4h+k+kph:n alas. Ja kohta ylös pikkuveljen ulottumattomiin.

Hmm, henkilö muistelee, että siellä on myös kissa. Ja olisiko enemmänkin? Koira siellä ainakin on ja koiranpentuja, joista yksi on hävinnyt ja siitä henkilö saa aina aika ajoin kuulla. Mutta kissatilanne on henkilön nyt selvitettävä.

Henkilö hiipii leikkihuoneeseen (Ööö, miksiköhän? Eikö äiti muka saisi marssia reippaasti omien lastensa valtakuntaan sillä aikaa kun valtakunnan päätyypit ovat päiväkodissa?) ja tutustuu nukkekodin väen omakotitaloon. 

(Olisikohan muuten pitänyt nukkeperheelle sanoa ihan ääneen, että ei hätää, olen tässä vain tekemässä pientä kissatarkastusta? Että en missään nimessä aio koskea irtaimistoonne, ryövätä teitä tai kidnapata ketään.)

Henkilö ei anna nukkekodin mullinmallin-sisustuksen häiritä (Leikkihuone taitaa olla maanjäristysalueella?), vaan ottaa tämän pikemminkin haasteena. Siispä etsi kissa tai mahdollisesti useampiakin!

 
Kyllä, yksi musta kissa kotimme sisällä olevassa kodissa ainakin on. 

Löytyykö lisää? Jep, löytyy! Huomaatko, tuolla pinkkiyden keskellä.

  

Kun neiti saapuu kotiin, henkilö kysäisee lapsoselta, saako äiti kirjoittaa nukkekodista blogiinsa ("joo saa") ja laittaa nukkekodista ottamia kuvia sinne esille ("joo, mutta ei kai sotku näy?"). (Vastaan, että otin kuvia vain kissoista. Sotkua ei kukaan huomaa, vain ne kissat.)

Henkilö esittää kiitoksensa ja saa tietää, että valkoinen on sitten Misu ja musta on Mirri.

Yhteenveto:
Yksi musta Mirri + yksi valkoinen Misu + yksi valkoinen (jättiläis-)Justus = kolme kissaa.

Ps. Leikkihuoneessa henkilö huomasi myös pehmolelulaatikot. Henkilölle tulee erittäin vahva aavistus siitä, että kissojen määrä ei ole suinkaan vielä ajantasainen ja oikea. 


torstai 22. elokuuta 2013

Kissoja ja kaimoja, kaimoja ja kissoja

Kis kis Juuli, Kasper ja Mimosa. Myös Pipsa, Sisu ja Stella, kis kis!

Jos nyt totta puhutaan, en ole oikeasti päässyt kisittelemään saati silittelemään ainoatakaan tästä kissaseurueesta. Poimin nimet Facebookista ja siellä ylläpitämästäni Kissannimigalleriasta.

Yritän aina parhaani mukaan houkutella kissannimigalleristeja kertomaan lemmikkiensä nimiä ja niiden syntytarinoita (KissanNIMIgalleria mikä KissanNIMIgalleria, nääs). Ei ole muuten ollenkaan hullumpi harrastus käydä myös lueskelemassa ryhmäläisten voimin tehtyjä kissannimilistoja. Muutama viikko sitten päädyin tekemään muutakin: kopioin kolmesta listasta kaikki nimet selityksineen...klik klik...laitoin tekstinkäsittelyohjelmaan...klik klik...Juulilla, Kasperilla, Mimosalla, Pipsalla, Sisulla ja Stellalla on yli 65 sivun verran mainiota kissannimiseuraa! 

Ovatkohan Juulin, Kasperin, Mimosen, Pipsan, Sisun ja Stellan omistajat (kröhöm, siis henkilökunnan edustajat) huomanneet, että nimet löytyvät myös toisenlaisesta nimilistasta? Eilen julkaistiin vuoden 2015 kalenterin uudet nimet ja vaikka "ihmistennimikalenterista" on kyse, veikkaan, että kisitettävillä Juulilla, Kasperilla ja kumppaneilla tulee olemaan entistä enemmän kaimoja myös kissojen keskuudessa.

Ei hätää Harmien, Karvisten, Mirrien ja Tupsujen emännät ja isännät! Nimipäiväkalenterin uudistuksesta vastaavat dosentti Minna Saarelma-Paukkala ja professori emerita Marianne Blomqvist ja nämä naiset jos ketkä tietävät myös kissoille annetuista nimistä. Blomqvist laati 1990-luvulla kissojen nimipäiväluettelon, jonka Saarelma-Paukkala muutama vuosi sitten uudisti vastaamaan paremmin nykyistä kissannimimuotia. (Näistä lisää mm. täällä.) Saarelma-Paukkala on myös kirjoittanut virallisen kissojen nimipäiväkalenterin sisältävän Kissojen nimipäiväkirjan (2012). 

Kis kis Juuli, Kasper, Mimosa, Pipsa, Sisu ja Stella, kis kis! Mikäs on kisitellessä, kun on noin mahtavat nimet. Ja totta vie niin on lajitovereillannekin, löytyvät ne kissojen nimipäiväkalenterista tai ihmisten nimipäiväkalenterista tai jostain aivan muualta kaikkien kalentereiden ulottumattomista. Kis kis.

Ps.
Blogissani on välilehti, jonka olen otsikoinut Kissannimigalleriaksi. Sitä minä tässä vaan, että olen mennyt lupaamaan kissannimitutkielmani kaikkien luettavaksi. Niinhän siellä lukee. No, toissapäivänä vein Helsingin yliopiston pääkirjastoon lappusen "Sopimus teoksen saattamisesta verkkokäyttöön". Lupaavalta näyttää, eikö totta?! :-)

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Pinnattujen kissamaisuuksien koti

Näistä lähdetään: 

1) Kissafaniutta 37 vuoden ajan,

2) yhteiseloa kissan/kissojen kanssa enemmän kuin 15 vuotta,

3) Facebookissa yli 4 vuotta (sis. mm. kissa-aiheisen ryhmän ja sivun perustaminen ja ylläpito),

4) oma kissanmielinen blogi eli tämä tässä muutaman kuukauden ajan,

5) tutkivaa mournalismia Asuntomessuilla 2013 ja tästä kirjoitettu blogipostaus hieman yli viikko sitten (erityishuomio siitä virinneeseen mielenkiintoiseen keskusteluun!),

6) sosiaalisen median palveluja käsittelevä luento eilen illalla (osa Helsingin avoimen yliopiston verkkoviestinnän harjoituskurssia),

7) edellisen kohdan seurauksena liittyminen Pinterestiin tunti pari tai oikeastaan jo kolme tuntia sitten.

Kun kohdat ykkösestä seitsemään ammennetaan yhteen ja samaan henkilöön, sekoitetaan (muttei ravistella), lopputuloksena on kissamaisuuksia pinnattujen kuvien muodossa kissalliseen kotiin kissablogissa vinkkinä. Ja linkkinä.

8) Näkyvätkö linkin tarjoamat kuvat sinulle? Erittäin uusi Pinterestin käyttäjä ei tiedä tämän sosiaalisen median palvelun tarkemmista asetuksista, näkymisistä tai oikein mistään muustakaan (vielä) mitään, mutta toivoo, että kaikki pääsevät kurkistamaan "Tämmöinen pitäisi messutalon olla -taloon".

9) Tämä "messutalo" on aina auki. Veikkaan, että se on aina myös vähän kesken, mutta ei anneta sen häiritä. Tervetuloa vierailemaan nyt ja myöhemmin!

maanantai 19. elokuuta 2013

Erittäin erityinen ja eritteinen kodintekstiili

Asuuko perheessämme kissa, jolla on maukumisen, kehräämisen, nukkumisen ja syömisen lisäksi ennaltanäkemisen kyky? Saanen esitellä viimeisen noin puolen vuorokauden aikana kerääntynyttä todistusaineistoa.

Eilisilta, pikkasta vaille nukkumaanmenoaika. Valkoinen kissa luikahtaa kissanluukusta vessaan, tuohon pieneen tilaan, jossa kaksijalkaiset harjaavat hampaansa (kuten nyt) ja nelijalkainen tekee tarpeensa. Toki Justukselle on aiemminkin tullut hätä samaan aikaan muiden kanssa, mutta tällä kertaa se jää kiehnäämään pohkeisiini. Jatkan hampaiden harjaamista. Justus jatkaa jaloissa pyörimistä. Kohta se asettuu matolle aivan jalkojeni taakse. Jos hammasharja ei surisisi suussani, ihmettelisin ihan ääneen kissaa, joka osoittaa ensimmäisen kerran viiteentoista vuoteen tällaista kiinnostusta, läsnäoloa hampaidenharjaajaa kohtaan. En näe peilistä lemmikkiä, mutta siellä se on, istumassa takanani maton päällä.

Eilisilta, vielä lähempänä nukkumaanmenoaikaa. Surrr-surrr-surrrinan läpi kuulen aivan erityisen äänen. Se tulee takaani...se on kakova Justus. Hammasharja lentää käsienpesualtaaseen, kaappaan kissan kiireesti pois matolta ja antaa mennä.... (Huh, kerkesinpäs!)

Ensimmäinen oksennus. (Mikä haju!)

Pidän kissasta kiinni. Tavoilleen uskollisena Justus kakoo ja lopulta yökkää toisen, pienemmän oksennuksen. (Mikä haju x 2!)

Ja tarkalleen siinä, missä Justus hetkeä aiemmin ilahdutti hampaidenharjaajaa läsnäolollaan, on melkoinen kakkakasa. (Haju, haju, haju, yökötys, ääh, puuh...!!!)

Mielelläni tarjoilen blogissani kuvallista todistusaineistoa milloin mistäkin, mutta nyt teen poikkeuksen. Uskon kuitenkin lukijoiden päättelykyvyn, mielikuvituksen ja joillakin myös kokemuksen suoman taidon auttavan tässä asiassa.

Eilisilta, nukkumaanmenoaika ohitettu, lattia pesty ja putsattu, wc-matto myös. Nyt nukkumaan!

Tämän päivän aamu. Näky kylppärissä, tämä tällainen siis....


...ja tämäkin....

Ei mattoa ilman valkoista kissankarvaa.

...saa pohtimaan tätä tiettyä eräästä ruotsalaisesta huonekalujätistä ostettua kodintekstiiliä. Itse asiassa se on harvinainen näky meidän vessassa, mutta sitäkin yleisempi ilmestys täällä kylpyhuoneessa kuivumassa. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun Justus on pitänyt sitä hiekkalaatikkonaan. (Mutta ensimmäinen kerta lähes samanaikaisille oksennuksille ja kakoille ja vieläpä ihmisen läsnäollessa.)

Tämä päivä, puolen päivän kieppeillä. Löydän postilaatikosta jotain. Ehei, se ei ole mikä tahansa mainosläpyskä, vaan erään ruotsalaisen huonekalujätin uusin kuvasto. Tuota noin, ehkä kissallamme onkin sisustusvietti, joka toteutuakseen vaatii tällaisia eritepitoisia toimenpiteitä.

Voisinkin jättää kuvaston vessaan. Tiedä vaikka löydän valkoisen kissan istumassa sen päällä ja suositus wc:n uudeksi kodintekstiiliksi on ihan siinä hännän alla.

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Märän kissan paskut posket

Rop rop. Ei äkkiä uskoisi, mitä sateenropina saa aikaan tällaisena elokuisen keskiviikkoisena päivänä.

Rop rop. Hmm, siellä näköjään sataa. Eikös mulla muuten ole jossain kuva märästä Vladimir Punikista? Näpy näpy. Onhan mulla!


Tarkastelen kuvaa pitkän tovin. Märkyys...ilme....viikset...korvat...posket...tassut....häntä... märkyys. Mutta nuo posket tosiaan. Märät posket.

Tulee mieleen kielijumpparenkutus "Mustan kissan paksut posket". Just se, joka mahdollisimman nopeasti mahdollisimman monta kertaa peräkkäin toistettuna muuttuu tässä suussa tällä kielellä ja näillä huulilla paskuiksi poskiksi.

Märän kissan paksut posket! Pakko on kokeilla: märän kissat paksut posket, märän kissan paksut posket, märän kissan paskut posket, märän kissan paKSut poSKet.

Vladimir näyttää entistä märemmältä. Ja vihaisemmalta. Anteeksi. Lopetan paskut poskettelut.

Uutisten mukaan tänään rop rop ropisee muillakin. Minä näen märässä Vladimirissa potentiaalia sadepäivän piristykseksi. Siispä märän kissan paksut posket...näpy näpy ja enterin painallus...ja jään toivomaan, että  Kissojen Suomen FB-sivun ihmiset piristyvät ropisten. (Ja eivät saa kieliään umpisolmuun.)

Rop rop. Kirjoitan hakukoneeseen "mustan kissan paksut posket". Yli 28 000 tulosta, joista valitsen Finnish Tongue Twistersin. Muutkin kuin mustat kissat näyttävät sopivan kielivoimisteluun:
Kai kissa kaikissa joissa,
joissa se koittaa onkia,
se koittaa sekoittaa onkia.

Älä rääkkääkään kissaa.

- Älä rääkkää sitä kissaa!
- No enhän minä rääkkääkään!
Mustan kissan pitkät, paksut posket.

Märän kissan pitkät, paksut, pyöreän pulleat, vetisen kosteat, pörröisen punaiset posket.

Ropiskoon vaan. Minä kiitän Vladimiria sadepäivän piristävästä paskuposkisesta jumpasta!

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Tutkiva mournalisti: Ei kissan kissaa koko asuntomessualueella?

Hep! Tutkivan mournalismin yksikön edustaja ilmoittautuu ja raportoi, että tehtävä on suoritettu. 

Tämän vuoden Asuntomessut on nyt siis katsastettu ja tutkittu ja kuvien muotoon ikuistettu mournalistisin silmin. Niin että mitenkä?

Tätenkä:

Ennen Hyvinkäälle suuntaamista otin tavoitteeksi harjoittaa tutkivaa mournalismia (läheistä sukua tutkivalle journalismille) eli tutustua messutaloihin kissanomistajan ja tarvittaessa kissankin silmin. Lisäksi silmäilin ympärilleni, josko siellä näkyy ja jos näkyy, niin miten näkyy, merkkejä lemmikkikissoista tai ylipäätään lemmikeistä. Lopuksi muodostan tästä kaikesta raportin. Ja se on tässä näin.

Lähdetään!



Aha, selvä. Siispä tuonne!


Stop! Ensimmäinen lemmikki löydetty! Ja ensimmäinen lemmikki kielletty!

Talojen ovipielissä muistutellaan messukansaa, ja vaikka kissoja ei erikseen kielletäkään, taisi olla hyvä idea jättää Justus kotiin.

Metsäkaltevan messualue tarkoittaa kolmeakymmentä omakoti- ja korttelitaloa. (Hmm, korttelitalo, uusi termi minulle.) Tunnustan, etten käynyt aivan jokaisessa mutta ehdottomasti suurimmassa osassa kuitenkin.

Niin että jos joku sattuu kysymään minulta, millaista kissakansaa tai lemmikkikansaa tulee hyvinkääläisessä kaupunginosassa asumaan, niin osaan muodostaa jonkinlaisen vastauksen. Usean tunnin katselemisen, kurkkimisen, vertailemisen, ihastelemisen, ihmettelyn, kummastelun ja kävelyn perusteella osaan kertoa senkin, miten messutaloissa asuvat aikovat huomioida kissansa. Ja taidanpa osata paljastaa myös asioita, joihin kissat kiinnittäisivät huomionsa - tai vaikkapa kyntensä.

Eteenpäin, mars!

Yhdessä, kahdessa, kolmessa, neljässä....aika monessa talossa olen vieraillut, mutta missään, ei niin missään, ole merkkiäkään muusta kuin kaksijalkaisten elämisestä ja olemisesta.

No tuota...tehdäänpäs nyt niin, että katselen ympärilleni sillä silmällä millä silmällä kissa näitä asuntoja katselisi.

Tyynykauppiaat ovat onnessaan, aivan varmasti! Sen verran muhkeat ovat tyynyröykkiöt ja heti naapurissa lisää ja tämänkin naapurissa lisää uusia pehmeitä tyynyvuoria. Justus olisi ihastuksissaan, tipauttelisi valkoisia karvoja ja jatkaisi löhöilyä.





(No mutta onhan tuolla koira. Pehmo-sellainen mutta kuitenkin.)


Fiksuja nämä asuntomessulaiset, kun ovat ymmärtäneet lisätä tyynyjen seuraksi myös peittoja, huopia ja erilaisia vällyjä. Kyllä olisi kissan tässäkin kiva lötköttää.


Tyyny, tyyny, tyyny, tyyny...ja huomaatkos tuon tuossa?! No, tuon tuon!


Tämän yksityiskohdan huomaisi ainakin kissa. Huiskista vaan!

Entä mites mattopuoli? Onko sellaisia, joihin on erityisen hyvä upottaa kyntensä?


Syyllinen paikalla? Ja noooiiiin viattoman näköisenä siinä jököttää....


Että semmosta jälkeä ja jälkiä tältä kaverilta. 

Mutta nyt! Oikein sopiva paikka katsella ikkunasta ulos, jättää lasiin muutamat nenänjäljet ja teroitella samalla kynsiä mattorullaan. Oletko samaa mieltä?


Takka löytyy melkeinpä jokaisesta talosta, mutta harmillisen monessa se "osoittaa" käytävälle tai muuhun epäkäytännölliseen makoilupaikkaan. Siis kissan kannalta. Tässä alla on kuitenkin toisin. Ja huomaa hurrrrmaava matto, hurrrmaava kangassohva, hurmaava torkkupeitto, hurrrmaavat tyynyt. Ja nämä kaikki hurrrrmaavasti takkatulen loimussa. Mautsi mau!


Ja tyynyistä puheen ollen...pistetääs vielä muutamat lattiaversiot:



Seinät eivät jääneet tutkivan mournalistisen työn edetessä erityisesti mieleen. Paitsi yksi. Tältä se näyttää:


Korkista tehty seinä. Voisi olla mielenkiintoinen materiaali kissalle ja kissan kynsille, jos kyseinen kissa pääsisi luikahtamaan tämän talon alimpaan kerrokseen ja siellä biljardi-baari-huoneeseen. (Samaisesta huoneesta jäi mieleen biljardipöytä, jonka sai hetkessä muutettua tavalliseksi pöydäksi. Kansi päälle, niks naks vaan.)

Kissaihmisenä en voinut olla kurkkimatta sänkyjen ja sohvien alle. Siellä ne kissatkin voisivat viihtyä tai piilotella. Ja tässä seuraavassa viihtymistä ja piilottelua olisi tapahtunut luultavasti myös sängyn päällä.

Tuplaviihtyvyys ja tuplapiilo - kätevää!


Sängyn alla tai päällä, kunhan jossain. 


Ja tässä on sitä jotakin: tyynyrykelmät, pehmeä matto ja sohvan alla hulppeat tilat. 



Ei mutta mitä silmäni näkevätkään?!


Tuon jos minkä päällä olisi makoisaa steppailla (kuratassuilla?) ja asettua lopulta köllöttelemään. Ja jos ehdot ovat tarpeeksi hyvät, niin kynnetkin voisivat mahdollisesti pysyä piilossa.

Mutta takaisin tehtävään ja kissojen etsintään. Ei näy ei. Ei pienintäkään vihjettä siitä, että missään talossa asuisi kissa. Tai kissoja. Tai koira. Tai koiria.Tai minkäänlaista lemmikkieläintä.

Mitä metsäkaltevalaiset aikovat iltojensa iloksi silitellä ja rapsutella? Sanon tässä vaiheessa sen, että kehräys jos mikä on mukava ääni (muuallakin kuin punaisen auton konepellin alla) ja sitä soisi mielellään kuuluvan näissäkin taloissa.

Jos nyt kissa sattuisi jossakin täällä asumaan, niin katolle sen ei kannata harkita loikkaavansa. Katso nyt vaikka itse:


No niin, ehkä turvallisinta mennä takaisin sisätiloihin.

Jos Justuksen päästäisi messutaloihin, eikä sitä alkaisi kuulua syömään, ei vaikka kuinka kisittelisiä ja herkuilla maanittelisi, niin tässä tulee hyvä selitys.

Kuka tietää vaikka sekin harrastaisi tutkivaa mournalismia ja löytäisi vuoden 2013 Asuntomessujen lukuisat vaatehuoneet. Ja niitähän kuulkaa riittää. Kaikissa ovet apposen auki - viuh ja vauh, ihan varmasti kisitettävä lymyilisi ylimmällä hyllyllä.





Villi veikkaus: noissa vaatteissa ei taida olla ainoatakaan aitoa oikeaa kissankarvaa. Eivät tiedä asukkaat, mistä jäävät paitsi. Mistäs he sen tietäisivät, kissattomat. 

Tässä seuraavassa talossa avohylly löytyy muualtakin kuin vaatehuoneesta. Siinä olisi kissalle lokero vaikka yksi jokaiselle viikonpäivälle ja maanantaina taas alusta. Juhlapyhille löytyy ihan käyttämättömiä sellaisia.


Onkohan nuo esineet liimattu kautta teipattu kautta muuten sipaistu kiinni lokeroonsa? Kysynpähän vaan.....

Tai tämä tässä. 


Muutamassa talossa Justus olisi todennäköisesti viettänyt melkoisen päätähuimaavia hetkiä. Näkymä alempaan kerrokseen on melkoinen, jos sitä kaiteen päältä katselee.



Nyt äkkiä alas muuta kautta ja tehdään vilkaisu taloon, jonka tunnistaa tällaisesta kyltistä:


Heavyrock-henkisen pariskunnan koti tarjoaa aikamoisen yllätyksen! Ei, ei se ole kissa eikä koira eikä muukaan nelijalkainen, vaan...

...tittididii...

....ei vaan arvaa kuitenkin ensin jotain....

....mikähän se mahtaisi olla......

....veikkaa nyt jotakin, niin päästään äkkiä katsomaan rokkareiden mökkiin!

Erittäin persoonallisesta kivitalosta löytyy kauan kaivattuja merkkejä lemmikkielämästä. Jee!


Asukkaita siellä ei vielä ole. En muuten tiedä, miten paljon kalat välittävät katsella lasin läpi, mutta tässä talossa asuville ja siellä vieraileville on hauskasti kalaisaa silmäniloa; tuo akvaario on läpi seinän, joten sitä voi katsella kummaltakin puolelta, siis kahdesta eri huoneesta. 

Eikä tämä talo tuota pettymystä, kun tyynyjen kappalemäärästä on kysymys. Pehmoisista peitoista tulee plussaa.


Justus ei pahemmin lauteista välitä, mutta olen kuullut, että moni kissa välittää. Jos hevirokkipariskunnalla olisi kissa, olisi sillä tällaiset saunomisolosuhteet:


Samaisesta asumuksesta löytyy ateljeehuone. Kyllä kissakin siellä viihtyisi, uskon niin. (Mutta sydäntä ei tunnistaisi enää sydämeksi.)


Jatkakaamme kierrosta. Tyynyvuorien ja vaatehuoneiden lisäksi erityishuomioni saavat wc:t. Niitä on jok'ikisessä messutalossa, useimmissa parikin. Mutta ei se vessojen määrä vaan...ei niihin juuri hiekkalaatikkobokseja aseteltaisi.


Eikä kissanvessa mahtuisi tännekään. 


Hiiop, nostetaan seuraavaksi kissa pöydälle! Mitähän tästä tykättäisiin?


No jopas jopas. Tämmöinen eläin.


Niin epätoivoiseksi ei tämä tutkiva mournalisti voi heittäytyä, että tyytyisi sittenkään puiseen kärsäkkääseen. Mutta voiko oikeasti olla todellista, että 30 talon alueella ei ole yhtään kissaa? 

Kun jo mainittu epätoivo alkaa puskea päälle, täytyy tätä kylttiä vilkaista kerran ja toisenkin.


Niinhän tuossa lukee että koira. Kerran vielä. Lemmikit: Koira.

Juhuu! Tutkiva mournalisti voi hetken olla haurnalisti ja ylpeänä todeta, että ainakin yksi koira tähän kaupunginosaan on kotiutumassa!

Tarkastelen aivan uudella innolla tätä hirsitaloa. Koirallinen mikä koirallinen!

Hirsitalon sisällä ei ole mitään koiraan liittyvää. (Miten voi olla näin, siis ihan oikeasti?) Tai jos on, en sellaista tohkeissani huomaa. Hmmm, saanko tulla tänne uudestaan sanotaanko vaikka vuoden päästä. Eiköhän silloin koiramaisuuksiakin löydy. Ainakin saisin haukut, jos ei muuta.

Hau. Mau ja toinen mau...

...hieraise sinäkin kaikin mokomin silmiäsi! Näetkö saman kuin minä?



Luetaan yhdessä. Än, yy, tee, nyt:

Taloon muuttaa äiti, isä ja kolme pientä lasta sekä perheen koira - toistetaan KOIRA - ja kaksi kissaa - toistetaan KAKSI KISSAA!

Sanotaan vielä kerran:
Koira ja kaksi kissaa!

Äkkiä sisälle!


Siinähän se, koiran paikka. Ja kuppikin. Tekisi mieli silittää tuota lelukoiraa, mutta tyydyn tykytyksiltäni saamaan edes jonkinlaisia kuvia.

Usean talon keittiössä oli estetty pääsy lähempiin tutkimuksiin. Tiedä sitten olisiko tämän talon keittiöstä löytynyt kissankuppeja tai muita merkkejä lemmikkielämästä. Yläkerrassa kameran muistikortille tallentui tällaisia elämiä:



Äkkivilkaisulta tuo koira näyttää ihan oikealta, ainakin minusta.

Voisin ihan hyvin pötkähtää tuohon viereen...ja kohta jostain peittojen alta tassuttelisi kylkeen hurisemaan kauan etsitty ja toivottu kissa. Ja kohta toinenkin. Tutkivalla mournalistilla on erittäin vahva visio sellaisesta.

Ehkäpä jos tosiaan pääsisin näihin taloihin joskus uudestaan, vuoden tai parin päästä, siellä olisi enemmän nelijalkaista hau- tai mau-elämää. Eräs messutalofirma tiesi kertoa, että "Siellä koti missä sydän". Sanonpahan nyt kumminkin, että siellä koti missä kissa.

Otan tuon iskulauseekseni, jos pääsen joskus mukaan suunnittelemaan aivan erityistä messutaloa. Erityistä siksi, että siinä asuu ihan oikeita kissoja ja ihan oikeita kissanmielisiä ihmisiä ja siinä on huomioitu ihan oikeasti ne ihan oikeat kissat. En unohtaisi ainakaan raapimapuita, kiipeilypuita (totta vie sisustukseen ja muuhun linjaan sopivia) ja kissanvessakin löytyy ihan taatusti. Ja ties mitä muuta keksisin. Tunnistaisit tämän talon muiden messutalojen joukosta. Lupaan sen. 

lauantai 10. elokuuta 2013

Tulossa: tutkivaa mournalismia

"Joko olet käynyt asuntomessuilla?" Tuon kysymyksen olen kuullut aika monta kertaa tämän kesän aikana.

Tänään tajusin, että huomenna on viimeinen päivä. Kävin tarkistamassa kotisivuilta ja näin tosiaan on.  Käsittääkseni sinne ei ole meiltä kovin pitkä matka. Kävin tsekkaamassa karttaohjelmalla kilometrit: Metsäkaltevan alueelle on alle 20 km. Jos messut jäävät kokematta, niin ei voi ainakaan vedota pitkään matkaan.

Eikä tässä vielä kaikki. Sain nimittäin idean. Enkä minkä tahansa idean.

Aion yrittää keretä vielä asuntomessuille ja harrastaa siellä tutkivan journalismin sukulaista eli tutkivaa mournalismia. Jaa että mitä se oikein on? Päätin, että se on tällä kertaa sitä, että tutustun messutaloihin kissanomistajan silmin ja ehkä pikkasen kissankin silmin.

Onko kissat tai ylipäätään lemmikit otettu huomioon ja jos on, niin miten? Millaisia materiaaleja on valittu, millaisia rakennuksellisia ja sisustuksellisia ratkaisuja on tety - ja mitä tärkeintä: mitä kissat, kuten vaikkapa Justus, niistä mahtaisi tuumata, miten käyttää tai jättää käyttämättä?

Siispä seuraava blogipostaus tulkoon käsittelemään tämän vuoden asuntomessuja Hyvinkäällä tutkivan mournalismin ottein. Tervetuloa silloin(kin) mukaan! Minä ainakin tuskin maltan odottaa....

Ps. Jos sinä olet ollut minua reippaampi messukävijä ja haluat kertoa kokemuksiasi, niin malta vielä. Palataan asiaan tässä parin päivän aikana. :-)


perjantai 9. elokuuta 2013

Lempipaikoillanne, valmiina, nyt!

On asioita, joita kissallisena ihmisenä tekee silloin tällöin. Sitten on niitä asioita, jotka olivat tällaisia harvakseltaan tehtäviä, mutta kohta huomaakin, että puuhailee niiden parissa yhä useammin....kunnes niitä voi kutsua jokapäiväisiksi askareiksi. Suoraan sanottuna arjeksi.

Meillä erottamattomaksi osaksi kissallisen talouden arkea on muodostunut kissan häätäminen pois lasten tyynyiltä. Viimeksi tänään ja vieläpä monta kertaa.

Tyynyjähän meillä riittää: aikuisten sängyllä, sohvalla, lasten leikeissä ja ties missä muualla. Mutta mitä tekee Justus? No Justuspa tekee sitä, että koisaa yhä useammin juuri ja nimenomaan ja justiinsa joko tytön (6 v) tai pojan (4 v) tyynyllä.

Tälviisiin se Justus sijoittaa itsensä nukkumaan lapsen sänkyyn ja pää sievästi tyynyllä. Kuva on tältä iltapäivältä.
Aiemmin, jos on pitänyt löytää kissa jostain nyt äkkiä johonkin hätään, on kannattanut tsekata aikuisten makuuhuoneen parisänky. Siellähän se Justus tykkää peiton päällä niin makoilla. No, niinpä se 15-vuotiaankin kissan mieli ja maku muuttuu. Ja niinpä ne lapsetkin oppivat siirtämään tyynynvaltaajaa sen verran varovaisesti pois nukkumasijaltaan, ettei tule räpsäisyä tai edes vihaista mulkaisua. ;-)

Otetaas vielä yksi kuva tältä iltapäivältä:



Toki tällä kissalla on muitakin lempipaikkoja, joiden suosituimmuusjärjestys tuppaa vaihtelemaan.

Aikoinaan Justuksen hento (ja toisinaan ei ihan niin hento) kuorsaus kantautui sohvalta. Nyt kun tilalle tuli nahkainen versio, kissan unipaikat ovat löytyneet muualta. Mutta niin se vaan on, että poikkeus vahvistaa säännön:


Niin, kyllä nahkakin kelpaa nukkumasijaksi, jos välissä on jotain pehmeää. Tai sitten vappuhuuma oli niin huumaavaa, ettei kissaparka yksinkertaisesti jaksanut etsiä mieleisempää paikkaa vaipua päiväunille.

Ja kun lempipaikkojen ehdottomasta eliitistä on puhe ja kirjoitus, niin tätä tällaista ei sovi unohtaa:


En yhtään liioittele, jos väitän, että Justus on elämänsä aikana matkustanut kanssamme tuhansia kilometrejä. Parasta kaikessa reissaamisessa taitaa sittenkin olla kotiutunut porukka, joka ei jaksa tyhjentää kaikkia kasseja vielä saman päivän tai seuraavan päivän tai oikein hyvässä lykyssä vielä sitä seuraavankaan päivän aikana. ;-)

Lötkähdetään Justuksen kanssa taas sängylle. Jotta me kaikki mahdumme sinne, otetaan suunta aikuisten makkariin. Parisänkymme päältä kissan tapasi ennen muinoin löytää - ennen tätä Lasten tyynyt on ihan parasta -villitystä.


Ja jos kissa sattuu sille päälle, että mikä tahansa viltti tahi vastaava kelpaa, niin sittenhän se kelpaa. Olkoon se vaikka varattuna lasten Karhunpoika sairastaa -leikkeihin.


En ole vielä kokeillut semmoista temppua, että kun kissa on löydettävä, tällään keskelle olohuoneen lattiaa tyhjän pahvilaatikon ja odotan, kunns "saalis" menee "ansaan". Voin kyllä kuvitella, että tulos on jotakuinkin tällainen:


Hyvät naiset ja hyvät herrat, saanen vihdoin näyttää teille, mikä on lasten tyynyjä, parisängyn peittoa, kasseja, huopia ja pahvilootia rakastavan kissan lempipaikka numero yksi!