Smokkikuvioinen Cheek alas kattokruunusta

"Kis kis, Cheek, tulehan jo!"


Kokeillaas tätä:

"Cheek, ei saa raapia mattoa!!"


Ja tämäkin täytyy testata:

"Nyt pois sieltä pöydältä/kaapista/perintökattokruunusta, Cheek, ja vähän äkkiä! CHEEK!!!"


Ainakin yhdessä suomalaisessa taloudessa kisitellään ja komennellaan Aristotelesta. Ehkä tuohon malliin kehotetaan myös erästä Cleopatraa ja muutamia Elvis-nimen saaneita kissoja.

Edellisten tapaan kissat Mahatma G, Ramses ja Kekkonen sekä useampi Frodo, Rambo ja Rölli ovat saaneet nimensä kuuluisan esikuvan mukaan. Mutta veikkaan, että viime viikkoina eniten mediahuomiota saaneella artistilla ei ole nimikaimaa kissojen joukossa. Tarkistan nyt kumminkin:

- lähes 3 000 nimen kissannimikokoelmani - tsekattu!

- kolmen kissannimiä käsittelevän gradun (joista yksi, se omani, löytyy täältä), nimilistat - tsekattu!

- muutaman minuutin pyörähdys hakukoneella netissä - tehty!

Kyllä sieltä Calvin ja Cisse löytyivät, myös Cosmo ja Cupido oli mainittu ja moni muu, mutta cheekitöntä, niin kovin cheekitöntä oli.

Antaa nyt kissalle nimeksi Cheek! Ensiksi on saatava rauhassa hihitellä kaikelle sille, mitä tällainen kissallinen elämä toisi tullessaan:

"Käviskö joku nyt vihdoin tyhjentämässä Cheekin hiekkalaatikon?"

"Ai niin, unohdin ostaa Cheekille matolääkekuurin!"

"En tiedä mitä tolle naapurin Cheekille pitäis tehdä, kun aina käy mouruamassa tuossa meidän kuistilla."

Kun ilonkyyneleet on pyyhitty, voi ryhtyä miettimään, miten  paljon kissa-Cheekissä olisi esikuvaansa. Sopiiko nimi parhaiten kokomustalle, lilakilpikonnalle vai smokkikuvioiselle? Onko lemmikki-Cheek rodultaan korkeaposkipäinen ja lihaksikas Maine Coon, hurmaava maailmaa valloittava burma vai sittenkin älykäs ja leikkisä bengali?

Varmaa on se, että arki koittaa myös Cheekin ja tämän palvelusväen perheeseen. Nimi alkaa maistua suussa ja kuulostaa korvissa yhä enemmän oman kissan nimeltä. Ja kun ensi kesänä joku mainitsee menevänsä stadionille konserttiin, hiekkalaatikon tyhjentäjä ihmettelee, mites se meidän Cheek nyt siellä muka...kattokruunussa se on tähän asti tykännyt oleilla. Ahh!

Ei liian tiukkaan solmuun, kiitos!

"Ja laitetaanko pakasteet pussiin?"

Kyllä, vastaukseni kaupan kassalla esitettyyn kysymykseen on aina myönteinen. En sillä, että haluaisin kuormittaa maailmaa tai kotiani turhalla muovilla, vaan sillä, että näillä juuri sopivankokoisilla muovipusseilla on taloudessamme erityisen tärkeä tehtävä.

Jossain vaiheessa iski epäilys. Joo laitetaan! -huudahdukseni taitaa kajahtaa turhan innokkaasti. Nehän ovat todellakin vain pakasteiden ympärille sujautettavia läpinäkyviä kahvallisia pussukoita. "Nämä ovat niin käteviä kissankakkapusseja," huikkaan ja jatkan puolentoista litran maitotölkkien lastaamista hihnalle. "Äiti, sinä sanoit VESSASANAN!!!" kihertää junioriosasto.

Ja minä mietin kolmannen maitopurkin kohdalla, olisiko sittenkin pitänyt ostaa enemmän pakasteita. Kerrankin helppoa, maistuvaa ja kätevää arkimatematiikkaa: 1 litra suklaajäätelöä + 1 litra lakritsijäätelöä + 1 litra vaniljajäätelö = 3 muovipussia kissallisen perheen kissan tarpeisiin, kirjaimellisesti.

Jos ostaisikin jäätelön sijaan yhden mahdollisimman ison paketin kissanruokaa + yhden mahdollisimman ison säkillinen kissanraksuja + yhden mahdollisimman painavan lootan kissanhiekkaa. Luulisi kenen tahansa tajuavan, että kyllä sillä on kissa ja muovipussille on aivan varmasti erittäin hyvä uusiokäyttötoiminto, kun sillä kerran on se kissa ja näyttää se kissa syövän ja pissaavankin, niin ehdottomasti muovipussi on hyvä olla olemassa.


Mutta kun ei noita löydy meidän lähikaupasta pakasteina. Minut löytää siis jatkossakin jäätelöaltaan liepeiltä. Jotain kehitystä on kuitenkin tapahtunut. Nykyään myönteinen vastaukseni sisältää myös toiveen: "Ethän laita liian tiukkaan solmuun?".

Kaipaako pyyntöni selityksiä? Sen yritän päätellä kassaihmisen ilmeestä.

"No kun en meinaa saada auki solmuja, jos ne ovat kovin tiukkoja. Nämä ovat niin hyviä kissankakkapusseja."

Tulihan se sieltä. Antaa lapsien ja jonossa takanani seisovien kihertää. Minäpä se jaksan syödä jäätelöä ja iloita muovipusseista, joissa on tarpeeksi löysät solmut.

Kaikki mitä tarvitsen -kissa, kotikissa ja kuningatarkissa

Reissuun lähtiessä meillä oli mukana yksi kissa. Kun tulimme takaisin, 5-tiellä Juvan kohdalla kissojen määrä kasvoi (näin on käynyt aiemminkin ja tapaukset eivät rajoitu ainoastaan Etelä-Savon kulmille). Nyt kun ollaan kotona, kissoja on enemmän ja vähemmän ja rehellisesti sanottuna enimmäkseen enemmän.

No, Justus nyt tietenkin ja uusimpina tulokkaina kotikissa, kuningatarkissa ja kaikki mitä tarvitsen -kissa.

Ja kiitos kysymästä, hyvin meillä menee. Näin hienosti tulokkaat ovat kotiutuneet muiden joukkoon:

Pikainen analyysi paljastaa, että jääkaappikissat ovat valloittajia, korkea-arvoisia, kuin jumalia, lähes täydellisiä. Toisaalta ne ovat myös nälkäisiä ja laiskoja. Ja karvaisiakin tuppaavat olemaan ja/mutta niin rakastettavia.

Yksi Justuksen lempimakoilupaikoista on sängyllä. Tismalleen siinä kohdassa ja sellaisessa asennossa, että mennessäsi siitä muka vaivihkaa ohi, mielesi tekeekin kevyesti silittää tätä täydellisen laiskan ja nälkäisen karvaista kissaeläintä.

Ja näin olen tehnyt. 

"Älä kulje kissasi ohi silittämättä sitä."

En tiedä, olenko kuullut tai lukenut tuon jostain vai onko se oikeasti ja ihan tosissaan omaa keksintöäni. Mutta sen tiedän, että ovessa on tilaa tällaisellekin kissalle.

Heja Jösse!

Åh Justus, jos tietäisit...mutta jatka toki aamu-unien jälkeisiä aamupäivätorkkuja näin kun vielä ehdit ennen keskipäivähorrosta. Sillä välin minä kerron noille muille.

Tämän päivä aikana Facebook-kaveripiirissäni on käynyt sinikeltainen jos ei nyt viuhahdus niin ainakin tuiverrus. On Matilda "Maybe" Tidstedtia, Sara "Gittan" Erlandssonia och så vidare. Suosittua Helsingin Sanomien suomenruotsalaistavaa nimikonetta ehätti kokeilemaan myös Helmi Orvokki Naukula från Naukulan perhe.

Justus från meidän perhe vaihtaa nukkuma-asentoaan. Silmät aukeavat, mutta vain hetkeksi. Voin siis jatkaa, mutta kuiskitaan, varmuuden vuoksi.

Hmm, Helmi Orvokki eikun siis Helena "Hemppa" Orrskog, tämähän on perin tarttuvaa. En ehdi en katt, katten, katter, katterna -rimpsua sanoa, kun jo huomaan tuunaavani komeasti koisaavaa kolliani suomenruotsalaiseksi.

Kerron koko nimeksi Justuksen ja sukupuoli on mies. Klik. "Kerro ensi koko nimesi". Siis että sukunimi pitäisi olla? Mistä minä sem...en henno herättää nukkuvaa kissaeläintä, jotta tämä voisi Ei-vois-vähempää-kuule-kiinnostaa -katsellaan vilkaista hölmöjä kyselevää palveluskuntaa.

Tästä on selviydyttävä ihan itse. Ja se on nyt päätetty. Ja näin hätäpäissäni keksittynä se on Kissa.

Justus Kissa ja sukupuoli on edelleen mies. Klik.

Aavistaako se sittenkin jotain, kun heti vaihtaa kylkeä toiselle? Tuleeko tässä samalla testatuksi kissojen äärimmäisen tarkoiksi viritetyt aistit, jotka huomaavat netin nimikoneiden kautta tapahtuvat muutokset?

Silmät ovat auki. Meillä kummallakin. Oletko, Justus, valmis? Olenko minä valmis?

Tänään, marraskuun kuudentena päivänä ja Svenska Dagenin kunniaksi, sinä kolleista komein, karvaisin ja kummallisin, tulet olemaan Jonathan "Jösse" Kihlander. Ja jatko menee näin: "Jag bor i Östermark".

Huh hah hej, tässä onkin opeteltavaa yhdeksi päiväksi! Östermark on helppo muistaa, sillä mummu asuu Östermarkissa, tosin på finska mutta asuu kumminkin. Ja Kihlander, härregud mikä sukunimi! Se singahtaa makusteltavien lempinimien TOP 5 -listan kirkkaimpaan kärkeen.

Heja Jösse, jatka sinä uniasi ja jag försöka att toipua tästä.