maanantai 30. joulukuuta 2013

Aivan erityinen tarina

Olipa kerran henkilö, joka päätti, että tänään on se päivä. Hän oli mennyt lupaamaan tyttärelleen, että tämä saisi 7-vuotissynttäreilleen herkkuja, sellaisia henkilön itsensä leipomia aivan erityisiä herkkuja.

Lupaukset on pidettävä, ja niinpä henkilö näpytteli navigaattoriin juhla- ja leivontatarvikkeisiin erikoistuneen myymälän osoitteen. Kerta ei ollut suinkaan ensimmäinen. Matkalla hän muisteli edellistä visiittiään. Silloin henkilö ei onnistunut palaamaan kotiin todellakaan tyhjin käsin. Hän toivoi silloin ja toivoi nyt, että myymälän väki oli saanut piparimuottihyllyt täytettyä jotensakin kohtuullisessa ajassa ja kutakuinkin kohtuullista vaivaa käyttäen.

Ja kas, niin kävi, että henkilö sai aivan erityisiin herkkuihin vaaditut erityiset tarvikkeet ja erityiset aineet. Seuraavaksi kassalle ja kot....piparimuotit! Henkilö ei millään voinut vastustaa kiusausta ja suuren repsahduksen vaaraa uhmaten hän lähestyi Niitä Hyllyjä. Tosin niiden paikkaa myymälässä oli vaihdettu, mutta se ei ollut henkilölle este, vain pikkuruinen hidaste.

Tänään oli aivan erityinen päivä, jolloin syntymäpäiväjuhlavalmistelut saivat luvan alkaa ihan oikeasti. Ja tänään oli aivan erityinen päivä, jolloin keskelle syntymäpäiväjuhlavalmisteluja saapui jotain tällaista:



Ja tältäkin se näyttää:



Eikä ilman tätäkään se olisi mitään:



Henkilön uusin lupaus: värikäs kattiseurue tulee saamaan täydennystä. "Onneksi jouluun on alle vuosi aikaa!" henkäisee henkilö ja saattelee uusimman tulokkaan kaltaistensa joukkoon.




Sen pituinen se.


sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Peukut nostattavin vuonna 2013

Hurrr, hurrr ja purrr, purrrr. Kohta (no, kohta ja kohta) on kehrätty 365 päivää tätä vuotta. Millainen oli vuosi 2013? Mitä oli eniten? Mitä vähiten? Muistatko nämä ja nuo? Älä unohda tätä ja tuota! Menneitä pengotaan ja löydöistä väkerretään listoja (kuten nyt vaikkapa Ilta-Sanomien tyyliin).

Mitäs tässä turhia kainostelemaan. Minäkin haluan listan. Ja mitäs tässä turhia odottelemaan vuoden viimeisen päivän viimeisiin hetkiin. Minäkin haluan listan nyt ja heti.

TOP 100 tuntuu pitkältä ja mahtavalta, jopa rehvastelevalta. Selvä, pistetään puoliksi. TOP 50, olisihan se jotain, mutta on siinäkin paljon pläräiltävää. TOP 10 tai ihan semmonen näpäkkä TOP 5 riittää vallan mainiosti.

Siispä hommiin!

Olen hääräillyt Kissojen Suomi -kirjan FB-sivulla puolisentoista vuotta. Aikamoinen tulisi listasta "Nämä kissakuvat katselin ja ihastelin vuonna 2013". Pituutta olisi tälläkin, "Nämä kissakuvat julkaisin ja myös ne, jotka olivat vähällä tulla julkaistuiksi vuonna 2013". 

Minäpä aionkin keskittyä peukkujen laskemiseen. Eli mitkä ovat kissakirjan FB-sivun peukutetuimmat, siis tykätyimmät kuvat vuonna 2013?

Oletko valmiina? Minä olen.

TOP 5 tykätyimmät kuvat ovat nämä:


5. sija
- tykkäyksiä 207
- julkaistu 21.1.
- kuvateksti: 
"Eipä olisi Kissojen Suomi mitään ilman Äänekosken kuuluisinta kattia, katkarapuja rakastavaa ja imuria vihaavaa Vladimir Punikkia! Kissakirjan sivuilla voi ihailla World's Coolest Cat -kuvakilpailun lumista voittokuvaa. No mutta ei ole hassumpi tämäkään otos! Mitä muuten mahtaa Vladdy miettiä? Onko ehdotuksia?"



4. sija
- tykkäyksiä 208
- julkaistu 9.12.
- kuvateksti:
Hups, ja niin taas kävi, ettei päästy tätä(kään) viikkoa tämän pidemmälle ilman ihanaa Kissojen Suomen kissatapausta, pörheän parasta Vladimir Punikkia!



3. sija
- tykkäyksiä 216
- julkaistu 20.10.
- kuvateksti:
Peukku pystyyn, jos havaitset kuvassa muutakin kuin mahtavan ensilumimaiseman!
Ps. Okei okei, tekstissä suorastaan innostan laittamaan peukut yläasentoon. Väitän, että tämä(kin) kuva olisi tykätyimpien joukossa, vaikka sen yhteydessä olisi lukenut mitä tahansa. Tai ei yhtään mitään.



2. sija
- tykkäyksiä 222
- julkaistu 25.11.
- kuvateksti:
No, näettehän tämän itsekin: Suomen alkava talvi, Kissojen Suomen mahtava kissa ja mahtavan kissan mahtavan hännän pörheysaste ties mitä.


Ja nyt vuoden 2013 kaikkein tykätyin, peukutetuimmista peukutetuin, kissakuva Kissojen Suomen FB-sivulla! Siinä on kissa, tarkemmin sanottuna punainen kissa. Ja siinä on sitä jotain. (Ja siinä on houkuteltu, maaniteltu, oikein vikitelty tykkäämään.)

1. sija
- tykkäyksiä 343
- julkaistu 9.12.
- kuvateksti:
Peukku pystyyn, jos havaitset kuvassa muutakin kuin mahtavan syysmaiseman! :-)



Onnitelut Vladimir Punikille! Toivon, että viihdyt, loikit, vaanit ja poseeraat meille myös vuonna 2014. Me niin tykätään - ja tykättiin - sinusta!


Ps. Tiedoksi niille, joille Kissojen Suomi FB:ssa ja kirjana ei ole tuttu: vakuutan ja vannon, että kummastakin löytyy myös muita kissoja. Vieläpä kattava kokoelma kaikenmoisia katteja. Vladimir nyt sattuu olemaan ylivoimainen, näemmä.

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Piparkakkukissat uunista ulos

Mistä on pienet kissat tehty? Kanelista, inkivääristä, neilikasta, kardemummasta. Muun muassa niistä on pienet kissat tehty.

Ai, et usko vai?

Annas kun näytän.

Aivan ensiksi tarvitsemme kissoja. Niitä, tähän tarkoitukseen soveltuvia sellaisia, minulla on kolme erilaista. Nuo kaksi oikealla ovat jo jokusen vuoden vanhoja, ja tämä uusin hämää koollaan. Se on ollut huushollissamme vasta muutaman kuukauden. No mutta hyvin näyttävät tulevan toimeen keskenään. Hyvä hyvä! 


Erityistä näissä kaneli-inkivääri-neilikka-kardemumma-yms-kissoissa on se, että ne ovat tavattoman nopeita lisääntymään. Kaulimella suit sait ja niinpä niin, kissat ovat valloillaan ja jollei pidä varansa, vallattomat kissat voivat valloittaa koko taikinan!


Uusin kissatulokas herätti varsinkin pienimpien leipojien keskuudessa ihmetystä. Oravahan se on! Eipäs kun kissa! Orava! Kissa! Orava! Kissa!


Onneksi piparimuottikokoelmassa asustaa myös orava. Ero on selvä, vai mitä?! (Kröhöm, minä olin koko ajan kissan kannalla.)


Se, joka erehtyy näitä katteja laiheliineiksi haukkumaan, saa vartoa hetken. Uuni tekee ihmeitä!



Kyllä siinä kuulkaa tarkkana sai olla, ettei hännät kärvähdä. Niin ja hmmm, tuoksukissoiksikin näitä voisi kuvailla. Tsot tsot, ei oteta vielä...


...sillä nyt on koristelemisen aika. Millaisia kissoja tässä kahden pellin pentueessa voisikaan olla? Jep, ainakin tällaisia:












Vielä yhteisposeeraus:



Ja kerran vielä sillä tavalla, että varmasti kaikki ovat samassa kuvassa:


Mauskista ja rouskista, hyvää joulua, vaikkakin näin joulupäivän vaihtuessa tapaninpäiväksi!

torstai 19. joulukuuta 2013

Palvelutalon Reino kohtaa Catmanin

Hys, hiljaisuus!

Melkein voisi luulla, että nuo sanat on kirjattu plakaattiin ja plakaatti nakuteltu näkyvälle paikalle läppärini viereen. Ja ei, en ole siirtynyt kirjastoonkaan, esimerkiksi kissakirjallisuuden ääreen. (Se muuten olisi erinomainen idea. Siispä kannatetaan!)

Läheltä liippaa. Kiskisblogblogin hiljaisuuteen on ollut syynsä ja tutustukaamme niistä yhteen tarkemmin:


Marraskuun alkupuolella ystäväni lähetti minulle linkin Vantaan Sanomien juttuun. Siinä Tuula Korolainen kertoo uudesta kirjastaan. Mutta mikä sykähdyttävintä, kirjailija toteaa, että vuosi sitten luettu Kissojen Suomi -kirja aktivoi kaikki kissamuistot. Ja että minun ja Harrin kirja toimi yhtenä sytykkeenä Kissa kissa kissa -runokirjaan. Vähemmästäkin leijuu pari päivää yläilmoissa ja käy vähän väliä lukemassa tuon kohdan uudestaan. :-)

Sain runoteoksen sen kustantajalta ja lukuapua ja eläytymisjelppiä Justukselta.


Kainalossani viihtyivät myös 6- ja 4-vuotiaat lapset. Heitä Tuula Korolaisen runojen kieli innosti kuuntelemaan ja myös kyselemään ja miettimään. Ja mikä kuvitus, nuo ihanan värikkäät ja kissanystävän silmiin sopivat kuvat ovat Virpi Talvitien käsialaa.


61 sivua, 50 kissarunoa ja ties kuinka monta kissaa. Ja millaisia kissoja?

Kissoilla kerrotaan olevan yhdeksän elämää. Tämän kirjan luettuani olen varma, että niitä on oltava enemmän. Niin mainiosti Tuula Korolainen ja Virpi Talvitie esittelevät moninaisia kissoja kissoja kissoja.

Sinuhe on kissa muinaisesta Egyptistä, ja "Mau-uu-uuu! Mou-uu-uu!" kuuluu erään kissan kevätaaria. Veikkaan, ettei aiemmin kotimaisessa runoudessa ole tavattu kissaa, jota loukkaa se, että kirjastoissa on koiria mutta ei kissoja. (Tosin jo seuraavalla sivulla Felix perustaa Siirin kanssa kissojen lukupiirin. Ja jos minulta kysyttäisiin, niin lukupiirillä voisi olla blogi - minusta saisitte seuraajan, totta kai!) 



Kuinka monessa runossa oleillaan kissanäyttelyssä? Kasimir on taas kerran Best in Show. Omat runonsa ovat saaneet venäjänsininen ja ragdoll ja sivuilla kohtaavat myös sukulaiset, kotikissa ja Suomen ainoa luonnonvarainen kissaeläin.

Riehakkaampaa puolta esittelee (tidi-tidi tidi-tidi) Catman, joka on taivaalla kiitävä, viittaansa liehuttava Superkissa. Kissanpolkkakin runokissoilta sujuu, vaan mitä tekee nörttikissa? Se nettiä kokeilee, sillä tabletin kosketusnäyttö myös tassua tottelee. "Verkko vapaaksi eläimille!"



Kissojen Suomi -kirjaa tehdessä sain tavata Eskon, hämeenlinnalaisen palvelutalon tassuterapeutin.


Kissa kissa kissa -kirjassa Palvelutalo Taivaisen hoitaja kertoo Reinosta. Eskon kollega on harmaa kuin villasukka, pehmeä ja tosi kotoinen, siis oikein mukava hoitokeino mummoille ja papoille. Reinokin tekee saattotyötä...ja runo, se tuo minulle kyyneleet silmiin.





Ps. Samainen kirja on luettu myös mm. Amman lukuhetkessä, Sinisellä keskitiellä ja Helsingin Sanomissa.


Tuula Korolainen, Virpi Talvitie:
Kissa kissa kissa
Lasten keskus 2013.
61s.
Arvostelukappale